perjantai 30. syyskuuta 2016

Värihaaste - ruskean vivahteet

Muistatteko Elsa Beskowin sadut Täti Vihreästä, Täti Ruskeasta ja Täti Sinipunaisesta? Minä voisin olla Täti Ruskea. Niin paljon minulta löytyy ruskean sävyisiä vaatteita. Siksi olinkin innoissani HommaHuone -blogin syyskuun väristä.

Innostukseni lässähti yhtä pahasti kuin kuppikakkujeni kuorrute. Serkkuni tuli tänään käymään, ja koska minulla oli lomapäivä, ajattelin kokeilla klassiset suklaakuppikakut -reseptiä kirjasta Kuppikakku päivässä pitää onnellisena. Kuorrutteen pitäisi olla kuin pursotettu kermavaahto...


Että sellainen lässähdys.

Syyskuun värihaasteeseen halusin osallistua ompelemalla hupparin Verson Puodin Helmitaulu -joustofroteesta. Olin ommellut siitä aiemmin mekon ja säästänyt loppua kangasta jotain kivaa varten. Kaavana käytin Jujunan naisten vinoketjullista hupparikaavaa. Hupun vuori on Jyväskylän kangaskaupasta ostettua trikoota. Sieltä löysin myös resorin ja vetoketjun.

Vetoketjun ompelu pelotti, vaikka se onnistuikin hyvin äskettäin ompelemaani takkiin. Olihan tämä vasta toinen ompelemani vetoketju. Homma ei tyssännyt kuitenkaan siihen, vaan viimeiseen juttuun. Eli huppuun. Ihmettelin, että onpas tämä nyt kummallinen kaava. Tuijotin Jujunan blogia ja kaivoin kaavankin esille useasti. En saanut huppua täsmäämään paikalleen sitten millään. Kunnes eilen... BLING! Usean illan tuijotuksen jälkeen huomasin, että hupun toinen puoli olikin kaavassa erilainen kuin toinen. Kaiken ärsyyntymisen jälkeen oli hienoa viimein tajuta, vaikka joutuikin samalla myöntämään itselle omat virheensä. Se ei ole aina helppoa, kun on täydellisyyteen pyrkiväinen.


Kohdistuksetkaan ei menneet ihan putkeen. Vähän ihmettelin eilen hupparia sovittaessani, että miten se huppu pitää sovitella niin tarkasti paikalleen. Asia hautui päässä yön aikana ja aamulla hoksasin, että leikkasin lyhyemmän hupun osan väärälle puolelle. A-R-G-H! Ei auta, Helmitaulua on jäljellä enää pikkusuikaleita. Voi olla, ettei asiaa huomaa kuin ompelugurut, joten kunhan pääsen asian yli, niin ehkäpä pystyn käyttämään tätä iloiten.



Tässä vielä lähikuva ihanasta kankaasta.


Sekä resorista, hupun vuorista ja vetoketjusta.


- Riikka

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Mistä tietää syksyn tulleen?

Viimeistään siitä, että tulee ommeltua pipoja. Sain syksyn ensimmäisen pipotilauksen. Samalla ompelin pari muutakin pipoa, sillä halusin testata silityskalvoa.

Työkaveri tilasi tytölleen pipon, jossa on virkattuja kukkia. Toiveena oli vihreät kukat, jossa on mukana heijastinlankaa. Virkkasin viisi pientä kukkaa. Ompelin ne pipon sivulle siten, että tulevat osittain eteen. Pipoista on vaikea ottaa kuvia, pitäisi olla jokin varapää!

Tämä kuva on sivusta.

Huomaathan meidän hienon tuotemerkin! Seuraava kuva on edestä.


Ja vielä lähikuva kukkasista.


Olen ostanut kahdenlaista silityskalvoa; pinkkiä ja heijastavaa. Leikkasin näistä kuvioleikkureilla paloja pipoja varten. Pinkistä leikkasin perhosia ja silitin ne pinkkiin pipoon.



En oikein tiennyt missä vaiheessa suojakalvo olisi pitänyt poistaa. Maltti olisi valttia, mutta kun sitä ei aina ole. Siksi heijastinkalvo onnistui vähän huonommin. Olisi pitänyt odottaa, että kalvo jäähtyy. Aluksi olin repimässä suojakalvoa heti pois ja siksi muutama lumihiutale näyttää vähän sulaneelta.


Jos teen näitä jatkossakin, niin tiedänpä sitten kuinka toimia. Nyt nämä ovat äidin työkavereilla testikäytössä, jotta saan tietää, kuinka silityskuvat pysyvät kiinni. Tuli aika kivoja?

- Riikka

lauantai 10. syyskuuta 2016

Tein sitten kirjoneulesukat

Vielä vuosi sitten olin sitä mieltä, että neulominen ei ole minun juttu. Sitten kokeilin kirjoneulontaa ja koivupuikkoja. Kirjovirkkaus ei käy tylsäksi ja koivupuikot ei luista ja kilise. Nyt olen korukoukussa, virkkuukoukussa, ompelukoukussa ja neulontakoukussa. Mitähän seuraavaksi?

Hurahduksen aluksi piti tietysti haalia läjäpäin ohjeita. Ostin Novita sukkalehden 2015 ja kirjan Sukupolvien silmukat. Novitan lehdessä kiinnosti eniten Anelmaisten ohje ja sitä halusin kokeilla ensimmäiseksi. Raitalangan ostin kaupasta, muut tarvittavat neljä lankaa löytyi kaapin perukoilta. Ohjeessa oli eri värit, mutta omiin sukkiini valitsin lempivärejäni.



Anelmaisten ohjeessa on nilkassa kukkaraita sekä varressa virkattuja kukkia. Nämä jätin omistani pois, sillä niiden kanssa olisi tullut liian romanttiset hömpötykset minun makuuni. Ylös laitoin pitsinauhan. Ostin sitä tosin liian vähän, ja nyt nauhaa ei saa rusetille. Toisaalta se ei kyllä haittaa, sillä rusetin kanssa olisi saattanut tulla liikaa sitä pitsiromantiikkaa.


Ah, näistä tuli ihanat! Sain mieheltä synttärilahjaksi kirjan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat. Siinä on varsin hauskoja malleja, taidan neuloa seuraavaksi polven yli ulottuvat meduusasukat!

- Riikka

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Todellakin retrotakki!

Kävimme äidin ja tädin kanssa alkuvuonna siivoamassa mummon kaappeja. Kaapista löytyi muutamia, ihania vanhoja kankaita. Äiti ja täti arvasivat, että olin niistä tohkeissani ja minä sain ne. Yksi löydöistä oli äidin ensimmäisen oman kodin verhot. Kangas on kuulemma ostettu vuonna 1973.

Säilöin niitä ensin muutaman kuukauden kaapissa ja sitten vasta uskalsin iskeä sakset kankaaseen. Jännitti, että miten saan kaavat kohdistettua niin, että kuviot menisivät jotenkin järkevästi.

Saksimisen jälkeen hillosin kankaita taas kuukausikaupalla kaapissa. En ole ikinä ommellut vaatetta joustamattomasta kankaasta, joten pelotti, että mitä ruttuja saan aikaiseksi (ikinä=aikuisiällä. Kyllä peruskoulussa joku kauluspaitahirviö tuli ommeltua). Lisäksi vetoketju! Voiko sen kammottavampaa ajatusta ollakaan.

Tuli syksy, joten ajattelin, että pakkohan se takki nyt on valmiiksi saada. Kaavana minulla oli Ottobre 2/2015 lehden Everyday Wear -takki. Tuo on muuten hyvä numero. Olen käyttänyt siitä jo kolmea kaavaa ja neljäs on suunnitteilla. Tuossa takkikaavassa ei ole vuorta, mutta minun takkiin sellainen tuli. Minulla ei ollut hajuakaan mitä pitää tehdä, kyllähän sekin hirvitti.

Ryhdyin vaan tuumasta toimeen, enkä tiedä teinkö yhtään oikein. Ompelin ensin vuoren ja sitten päällikankaan. Vuori, vetoketju ja kanttinauha on Eurokankaasta. Jälkikäteen jäin pohtimaan olisiko vuorin ja päällikankaan voinut ommella suoraan yhteen?

Tällainen siitä sitten tuli!



Minun mielestä kohdistukset onnistui hyvin. Mitä te tykkäätte? Tältä näyttää takaa:


Vetoketjunkin ompelu sujui sitten lopulta aika helposti. Kanttasin ensin takin etureunat ja hupun. Siihen kanttinauhaan ompelin vetoketjun. En tiedä teinkö oikein, mutta kivalta se näyttää ja toimiikin :D



Pähkäilin Eurokankaassa tuota vuorikankaan väriä, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut musta. Onneksi valitsin tämän pinkin, sillä se sopii loistavasti tuohon päällikankaaseen. Tikkasin kanttinauhan pinkillä langalla.

Viileät ilmat saa minun puolesta tulla!

- Riikka