Paketista paljastuu, osa 7

Joskus vuosi sitten isä mainitsi, että voisi haluta liivin. Silloin olin ihan käsityöähkyssä, mutta ajatus jäi mieleen muhimaan. Syksyllä tilasin kankaita Verson Puodista ja laitoin äidille kuvan siitä millaisia ihanuuksia posti toi. Äiti oli näyttänyt kuvia isällekin ja näin sain tietää mieleisen kankaan.

Muistin toiveen liivistä ja niinpä päätin tehdä liivin tästä mieluisasta kankaasta eli Tuohikontista. Kuosin on suunnitellut Leena Renko. Kaavana käytin Jujunan t-paidan kaavaa.

Muistini kätköistä löytyi joku pilkahdus siitäkin, että isä on joskus maininnut tarvitsevansa kunnollisen partasudin. Sellainen löytyi kampaamokaupasta. Mukaan ompelin pienen pyyhkeen joustofroteesta. Tein senkin Verson Puodin kankaasta, Helmitaulusta. Mutta kappas, tästä unohdin ottaa kuvan!

- Riikka

Paketista paljastuu, osa 6

Olin tilaamassa Lankaideasta virkkauslankaa pipojen koristeita ja avainnauhoja varten. Samalla silmäilin muitakin lankoja. Manos del Uruguayn Manos Alegria näytti niin kauniilta, että sitä ei voinut ohittaa. Lanka on 75 prosenttisesti merinovillaa ja loput polyamidia. Joululahjat olivat tilatessa mielessä ja tästä langasta tein pari huivia salomonin solmuilla.

Tilasin lankaa kahdessa sävyssä. Toisen huivin paljastan myöhemmin. Tämä päätyi ystävälleni.

- Riikka

Paketista paljastuu, osa 5

Näin maaliskuussa Jyväskylän Kädentaitomessuilla kangasta, joka olisi taatusti äidin mieleen. Kangas on trikoota ja nimeltään Twigs. Kuosin on suunnitellut Anniina Isokangas eli kangasta möi PaaPii Design. Aiemmin olen tehnyt äidille lepakkohihaisen paidan Suuri Käsityö 1/2010 kaavalla. Äiti tykästyi paitaan niin, että ajattelin tehdä toisen samalla kaavalla.

Paidan helmassa ja hihansuissa on mustaa trikoota.

- Riikka

Paketista paljastuu, osa 4

Olen ommellut itselleni legginsit Verson Puodin Mummolan tuntu joustocollegesta. Mummolan Tuntu on Elisa Tuohimaan käsialaa. Äitini vihjaili jo syksyllä, että jos kangasta jäi, niin hänkin voisi haluta siitä legginsit. Jäihän sitä ja äiti sai legginsit joululahjaksi.

Tein sivusaumattomat legginsit Ottobre 5/2016 kaavalla.

Äiti sai myös paidan. Paljastan sen huomenna.

- Riikka

Paketista paljastuu, osa 3

Tämän lahjan piti valmistua jo edelliseksi jouluksi, mutta isoäidinneliöt alkoivat tökkiä enkä silloin ehtinyt tekemään niitä tarpeeksi. Lisäksi tästä piti tulla takki, mutta tulikin liivi. Ajattelin, että se saattaa olla monikäyttöisempi (tai sitten vaan iski laiskuus). Liivi on ystävän tytölle.

Lanka on merinovillaa ja ostin ne TitiTyystä. Myös hakaset on sieltä.

Neliöt yhdistin toisiinsa ompelemalla. Takin reunuksiin virkkasin pylväitä.

- Riikka

Paketista paljastuu, osa 2

Tein ystävälleni aikanaan ruttupipon, jossa on rypytys toisella reunalla. Hän on joskus maininnut, että voisi haluta toisenkin samanlaisen ja siitähän se ajatus lähti tähän pakettiin.

Pipon kangas on Ommellisen luomutrikoota, joka on aivan ihanan tuntuista. Ompelin pakettiin myös kolmiohuivin ja tein tästä samasta kankaasta pipoon koristeeksi napit. Napeissa on neulakiinnitys, eli ne voi halutessaan poistaa.

Kolmiohuivin ja nappien kangas on myös Ommelliselta ja nimeltään Babushka Roses. Kuosin on suunnitellut Elina Antila. Huivin reunoihin ompelin pom pom nauhaa.

- Riikka

Paketista paljastuu, osa 1

Tänä vuonna halusin muistaa pienellä yllätyksellä paria bloggaajaa.

HommaHuone -blogin Sanne-Maija on nähnyt suuren vaivan pitäessään värihaastetta koko vuoden. Haasteeseen on ollut mukava osallistua ja miettiä värejä ja omaa suhdetta niihin. Samalla on tullut tutuksi muidenkin lempivärit. Sanne-Maijalle lähetinkin turkoosia.

Ihana Marika Marikan koruilut -blogista muistaa aina piristävillä kommenteilla, joten Marikakin sai pienen muistamisen. Marikan pinneihin päätyi violetit kukat.

Virkkasin kukat Anchor Freccia -langasta.

Toki muistin myös rakasta ystävääni ja Korukoukussa -blogin toista jäsentä. Hanna sai lahjaksi nämä tekemäni kakkukorut. Lisäksi Hannan paketista löytyi Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat kirja.

- Riikka

Joulumekkoni

Vielä yksi vaate HommaHuone -blogin värihaasteeseen. Ja mitäpä muuta näin jouluaattona, kuin punaista.

Kangas on Verson Puodin Sielulintu ja kuosin on suunnitellut Elina Antila. Kangas on joustocollegea. Käytin kaavana Ottobre 5/2016 lehden Poetic Lace.

Olen maalla joulun vietossa ja veljeni toimi valokuvaajana. Menimme ulos kuvaamaan ja äiti totesi lähtiessämme, että älkää sitten ottako liian tosikkomaisia kuvia. Mahdettiinko onnistua?

Lumipallot läsähti välillä päällekin.

 

 

Hyvää joulua!

 

- Riikka

Värihaaste - kimallusta

Joulukuu ja värihaasteen viimeinen kuukausi. Haaste on ollut mielenkiintoinen ja antoisa. Lempivärit ovat samoja edelleen, mutta olen uskaltautunut kokeilemaan myös sellaisia värejä, joihin en välttämättä muuten olisi ensimmäisenä tarttunut. Lisäksi on tullut rohkeutta kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä. Suuret kiitokset HommaHuone-blogin Sanne-Maijalle mahtavasta haasteesta!

Tämä kangas nyt ei suoranaisesti kimaltele, mutta kuvio on kullankeltainen. Trikoo on Verson Puodista ja nimeltään Sielulintu. Kuosin on suunnitellut Elina Antila.

Tästä kankaasta ilmestyi ensimmäinen versio vuosi sitten. Sen jälkeen olen tuijotellut muiden ompeluksia ja harmitellut, etten tuolloin hankkinut kangasta itselleni. Onneksi sitä tuli jälleen myyntiin. Tilasinkin kuosia kahdessa värissä, toisen joustocollegena.

Trikoosta ompelin tunikan lemppariksi muotoutuneella kaavallani. Kaavan pohjana on Ottobre 2/2015 lehden Faded Stripes, mutta muokkasin kaavaa pidemmäksi.

Minulla oli tämä ylläni työpaikan pikkujouluissa ja tein sitä varten myös kuvassa olevat korut. Tarkemmin voit katsoa niitä pääblogin puolelta.

- Riikka

Värihaaste - violetti

Viimeinen päivä marraskuuta. Hyvin vielä ehtii osallistua HommaHuone -blogin värihaasteeseen! Marraskuun värinä on violetti. Violetti on ruskean ohella väri, jota löytyy vaatekaapistani todella paljon. Ei ollut siis värin vika, että osallistuminen meinasi jäädä täpärälle.

Käpysellä oli elokuussa ennakkotilattavissa Betoniromua muutamassa eri värissä. Tilasin kangasta violettina ja farkun sinisenä, molemmat joustocollegea. Kuosin on suunnitellut Outi Santaniemi. Ostin kangasta kädentaitojen messuilta Tampereelta myös harmaana. Se on lycraa. Taisinpa siis tykästyä kuosiin.

Uusimmassa naisten Ottobressä (5/2016) oli kivan näköinen mekkokaava, jota halusin kokeilla tähän kankaaseen. Kaavan nimi on Poetic Lace.

Kaavasta tuli uusi lempparini, kuten kuvasta näkyy.

Kaava on takaa kaksiosainen ja kenties siksi mekko istuu takaakin hyvin.

Mekon kaula-aukko on kiva, mutta sepä ei kuvissa näy, koska hiukset törröttävät edessä. Jotain käsitystä saa ehkä tästä kuvasta:

Iltapimeässä kuvaaminen hieman vääristää väriä, mutta vielä lähikuva kuosista:

Taidanpa tehdä seuraavankin mekon tällä kaavalla.

Silmälasini ja äidin tekemät villasukatkin sopivat tämän kuukauden väriteemaan.

Mukavaa joulukuuta!

- Riikka

Vauvan tumput

Työkaverille syntyy piakkoin vauva ja hän pyysi, jos ompelisin vauvalle tumput. Toiveena oli trikoiset tumput, joita lapsi voisi pitää kädessä sisällä nukkuessa.

Löysin kaavan vain ulkorukkasille ja sekin kaava oli alkaen kolmen kuukauden iästä. Niinpä piirsin ihan oman kaavan. Jännitti kyllä kovasti, koska ei ollut tarkkaa mielikuvaa vauvan käden koosta.

Kahdet tumput tein kokonaan trikoosta.

Näiden kangas on PaaPiin Siiri ja Myyry. Toiselle puolelle tumppua ompelin Siirin, toiselle Myyryn. Myös sisäkangas on samaa.

Nämä tumput tein Käpysen Riivaleista.

Kolmansiin tumppuihin laitoin päällikankaan joustocollegesta ja vuori ja resorit ovat trikoota.

 Joustocollege on Käpysen betoniromua ja yksivärinen trikoo on Ommelliselta.

Tilaaja oli tyytyväinen, joten ilmeisesti onnistuin tekemään tumpuista sopivan kokoiset.

- Riikka

Värihaaste - mustaa ja harmaata

HommaHuone -blogin värihaasteen aiheena on lokakuussa musta ja harmaa. Kumpikaan väreistä ei oikein ole minun juttuni, mutta silti sopivia ja ihania kankaita oli kaappiini eksynyt. Kun mustan ja harmaan kanssa lisää jotain värikästä, niin nämäkin värit ovat lopulta aika kivoja. Näissä ompeluksissa en tehnyt lisäystä itse vaatteeseen, vaan vaatetta käytettäessä voin sitten vaihdella vaateparin väriä.

Uusimmassa naisten Ottobressä (5/2016) oli sivusaumattomien legginsien kaava ja sitä halusin kokeilla. Mies osti minulle vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi kankaita, mm. tätä Verson Puodin Paratiisin kummitus joustocollegea. Kuosin on suunnitellut Leena Renko. Jo kankaan nähdessäni ajattelin, että tästä tulee leggarit. Kangas on ihanan pehmeää ja lämmintä.

Kuvassa oleva pipo sopii myös värihaasteeseen. Sen tosin olen ommellut jo kauan sitten. Virkatussa koristeessa on mukana heijastinlankaa. Ei tullut otettua kuvaa edestä, joten koriste ei näy kuvassa hyvin. Vastaavia pipoja on kuitenkin blogi pullollaan ja niitä löytyy "pipot" kohdasta.

Kuviollisissa leggareissa sivusaumattomuus on huippua, sillä kuva ei katkea sauman vuoksi.

Ja vielä lähikuva kuosista.

Ilmat viilenee, joten kaapissa hillottu merinovillaneulos oli saatava käyttöön. Useasti olenkin jo hehkuttanut Ottobren numeroa 2/2015. Taas pääsin piirtelemään tuosta lehdestä, sillä siitä löytyi mukavannäköinen villatakin kaava.

Helma on takaa pidempi kuin edestä.

Tämä kangas on Käpyseltä ja kuosin on suunnitellut Käpysen Outi Santaniemi. Kuosi on nimeltään Pitsi ja kangas on mulesingvapaata.

Jos aikaa riittää, niin ajattelin ommella tässä kuussa vielä hupparin Paratiisin kummituksesta. Siihen lisäisin väriä. Katsotaan, mitä lokakuu tuo tullessaan. Sehän on varma, että päivittäin jotain räpellän =D

- Riikka

Värihaaste - ruskean vivahteet

Muistatteko Elsa Beskowin sadut Täti Vihreästä, Täti Ruskeasta ja Täti Sinipunaisesta? Minä voisin olla Täti Ruskea. Niin paljon minulta löytyy ruskean sävyisiä vaatteita. Siksi olinkin innoissani HommaHuone -blogin syyskuun väristä.

Innostukseni lässähti yhtä pahasti kuin kuppikakkujeni kuorrute. Serkkuni tuli tänään käymään, ja koska minulla oli lomapäivä, ajattelin kokeilla klassiset suklaakuppikakut -reseptiä kirjasta Kuppikakku päivässä pitää onnellisena. Kuorrutteen pitäisi olla kuin pursotettu kermavaahto...

Että sellainen lässähdys.

Syyskuun värihaasteeseen halusin osallistua ompelemalla hupparin Verson Puodin Helmitaulu -joustofroteesta. Olin ommellut siitä aiemmin mekon ja säästänyt loppua kangasta jotain kivaa varten. Kaavana käytin Jujunan naisten vinoketjullista hupparikaavaa. Hupun vuori on Jyväskylän kangaskaupasta ostettua trikoota. Sieltä löysin myös resorin ja vetoketjun.

Vetoketjun ompelu pelotti, vaikka se onnistuikin hyvin äskettäin ompelemaani takkiin. Olihan tämä vasta toinen ompelemani vetoketju. Homma ei tyssännyt kuitenkaan siihen, vaan viimeiseen juttuun. Eli huppuun. Ihmettelin, että onpas tämä nyt kummallinen kaava. Tuijotin Jujunan blogia ja kaivoin kaavankin esille useasti. En saanut huppua täsmäämään paikalleen sitten millään. Kunnes eilen... BLING! Usean illan tuijotuksen jälkeen huomasin, että hupun toinen puoli olikin kaavassa erilainen kuin toinen. Kaiken ärsyyntymisen jälkeen oli hienoa viimein tajuta, vaikka joutuikin samalla myöntämään itselle omat virheensä. Se ei ole aina helppoa, kun on täydellisyyteen pyrkiväinen.

Kohdistuksetkaan ei menneet ihan putkeen. Vähän ihmettelin eilen hupparia sovittaessani, että miten se huppu pitää sovitella niin tarkasti paikalleen. Asia hautui päässä yön aikana ja aamulla hoksasin, että leikkasin lyhyemmän hupun osan väärälle puolelle. A-R-G-H! Ei auta, Helmitaulua on jäljellä enää pikkusuikaleita. Voi olla, ettei asiaa huomaa kuin ompelugurut, joten kunhan pääsen asian yli, niin ehkäpä pystyn käyttämään tätä iloiten.

Tässä vielä lähikuva ihanasta kankaasta.

Sekä resorista, hupun vuorista ja vetoketjusta.

- Riikka

Mistä tietää syksyn tulleen?

Viimeistään siitä, että tulee ommeltua pipoja. Sain syksyn ensimmäisen pipotilauksen. Samalla ompelin pari muutakin pipoa, sillä halusin testata silityskalvoa.

Työkaveri tilasi tytölleen pipon, jossa on virkattuja kukkia. Toiveena oli vihreät kukat, jossa on mukana heijastinlankaa. Virkkasin viisi pientä kukkaa. Ompelin ne pipon sivulle siten, että tulevat osittain eteen. Pipoista on vaikea ottaa kuvia, pitäisi olla jokin varapää!

Tämä kuva on sivusta.

Huomaathan meidän hienon tuotemerkin! Seuraava kuva on edestä.

Ja vielä lähikuva kukkasista.

Olen ostanut kahdenlaista silityskalvoa; pinkkiä ja heijastavaa. Leikkasin näistä kuvioleikkureilla paloja pipoja varten. Pinkistä leikkasin perhosia ja silitin ne pinkkiin pipoon.

En oikein tiennyt missä vaiheessa suojakalvo olisi pitänyt poistaa. Maltti olisi valttia, mutta kun sitä ei aina ole. Siksi heijastinkalvo onnistui vähän huonommin. Olisi pitänyt odottaa, että kalvo jäähtyy. Aluksi olin repimässä suojakalvoa heti pois ja siksi muutama lumihiutale näyttää vähän sulaneelta.

Jos teen näitä jatkossakin, niin tiedänpä sitten kuinka toimia. Nyt nämä ovat äidin työkavereilla testikäytössä, jotta saan tietää, kuinka silityskuvat pysyvät kiinni. Tuli aika kivoja?

- Riikka

Tein sitten kirjoneulesukat

Vielä vuosi sitten olin sitä mieltä, että neulominen ei ole minun juttu. Sitten kokeilin kirjoneulontaa ja koivupuikkoja. Kirjovirkkaus ei käy tylsäksi ja koivupuikot ei luista ja kilise. Nyt olen korukoukussa, virkkuukoukussa, ompelukoukussa ja neulontakoukussa. Mitähän seuraavaksi?

Hurahduksen aluksi piti tietysti haalia läjäpäin ohjeita. Ostin Novita sukkalehden 2015 ja kirjan Sukupolvien silmukat. Novitan lehdessä kiinnosti eniten Anelmaisten ohje ja sitä halusin kokeilla ensimmäiseksi. Raitalangan ostin kaupasta, muut tarvittavat neljä lankaa löytyi kaapin perukoilta. Ohjeessa oli eri värit, mutta omiin sukkiini valitsin lempivärejäni.

Anelmaisten ohjeessa on nilkassa kukkaraita sekä varressa virkattuja kukkia. Nämä jätin omistani pois, sillä niiden kanssa olisi tullut liian romanttiset hömpötykset minun makuuni. Ylös laitoin pitsinauhan. Ostin sitä tosin liian vähän, ja nyt nauhaa ei saa rusetille. Toisaalta se ei kyllä haittaa, sillä rusetin kanssa olisi saattanut tulla liikaa sitä pitsiromantiikkaa.

Ah, näistä tuli ihanat! Sain mieheltä synttärilahjaksi kirjan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat. Siinä on varsin hauskoja malleja, taidan neuloa seuraavaksi polven yli ulottuvat meduusasukat!

- Riikka

Todellakin retrotakki!

Kävimme äidin ja tädin kanssa alkuvuonna siivoamassa mummon kaappeja. Kaapista löytyi muutamia, ihania vanhoja kankaita. Äiti ja täti arvasivat, että olin niistä tohkeissani ja minä sain ne. Yksi löydöistä oli äidin ensimmäisen oman kodin verhot. Kangas on kuulemma ostettu vuonna 1973.

Säilöin niitä ensin muutaman kuukauden kaapissa ja sitten vasta uskalsin iskeä sakset kankaaseen. Jännitti, että miten saan kaavat kohdistettua niin, että kuviot menisivät jotenkin järkevästi.

Saksimisen jälkeen hillosin kankaita taas kuukausikaupalla kaapissa. En ole ikinä ommellut vaatetta joustamattomasta kankaasta, joten pelotti, että mitä ruttuja saan aikaiseksi (ikinä=aikuisiällä. Kyllä peruskoulussa joku kauluspaitahirviö tuli ommeltua). Lisäksi vetoketju! Voiko sen kammottavampaa ajatusta ollakaan.

Tuli syksy, joten ajattelin, että pakkohan se takki nyt on valmiiksi saada. Kaavana minulla oli Ottobre 2/2015 lehden Everyday Wear -takki. Tuo on muuten hyvä numero. Olen käyttänyt siitä jo kolmea kaavaa ja neljäs on suunnitteilla. Tuossa takkikaavassa ei ole vuorta, mutta minun takkiin sellainen tuli. Minulla ei ollut hajuakaan mitä pitää tehdä, kyllähän sekin hirvitti.

Ryhdyin vaan tuumasta toimeen, enkä tiedä teinkö yhtään oikein. Ompelin ensin vuoren ja sitten päällikankaan. Vuori, vetoketju ja kanttinauha on Eurokankaasta. Jälkikäteen jäin pohtimaan olisiko vuorin ja päällikankaan voinut ommella suoraan yhteen?

Tällainen siitä sitten tuli!

Minun mielestä kohdistukset onnistui hyvin. Mitä te tykkäätte? Tältä näyttää takaa:

Vetoketjunkin ompelu sujui sitten lopulta aika helposti. Kanttasin ensin takin etureunat ja hupun. Siihen kanttinauhaan ompelin vetoketjun. En tiedä teinkö oikein, mutta kivalta se näyttää ja toimiikin :D

Pähkäilin Eurokankaassa tuota vuorikankaan väriä, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut musta. Onneksi valitsin tämän pinkin, sillä se sopii loistavasti tuohon päällikankaaseen. Tikkasin kanttinauhan pinkillä langalla.

Viileät ilmat saa minun puolesta tulla!

- Riikka