lauantai 10. syyskuuta 2016

Tein sitten kirjoneulesukat

Vielä vuosi sitten olin sitä mieltä, että neulominen ei ole minun juttu. Sitten kokeilin kirjoneulontaa ja koivupuikkoja. Kirjovirkkaus ei käy tylsäksi ja koivupuikot ei luista ja kilise. Nyt olen korukoukussa, virkkuukoukussa, ompelukoukussa ja neulontakoukussa. Mitähän seuraavaksi?

Hurahduksen aluksi piti tietysti haalia läjäpäin ohjeita. Ostin Novita sukkalehden 2015 ja kirjan Sukupolvien silmukat. Novitan lehdessä kiinnosti eniten Anelmaisten ohje ja sitä halusin kokeilla ensimmäiseksi. Raitalangan ostin kaupasta, muut tarvittavat neljä lankaa löytyi kaapin perukoilta. Ohjeessa oli eri värit, mutta omiin sukkiini valitsin lempivärejäni.



Anelmaisten ohjeessa on nilkassa kukkaraita sekä varressa virkattuja kukkia. Nämä jätin omistani pois, sillä niiden kanssa olisi tullut liian romanttiset hömpötykset minun makuuni. Ylös laitoin pitsinauhan. Ostin sitä tosin liian vähän, ja nyt nauhaa ei saa rusetille. Toisaalta se ei kyllä haittaa, sillä rusetin kanssa olisi saattanut tulla liikaa sitä pitsiromantiikkaa.


Ah, näistä tuli ihanat! Sain mieheltä synttärilahjaksi kirjan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat. Siinä on varsin hauskoja malleja, taidan neuloa seuraavaksi polven yli ulottuvat meduusasukat!

- Riikka

2 kommenttia:

Kommenttisi piristää päiväämme!