Tänään vietettiin kotonakotona sukujuhlaa, johon ompelin mekon Ommellisen Lacebath -joustocollegesta. Kuosi on mielestäni ihana, ja mikäs ihme se onkaan, kun suunnittelijana on ollut Leena Renko.
Kaavana toimi jälleen vanha tuttu Suuri Käsityö 5-6/2015 maksimekkokaava.
Kyllä on syytä hymyillä, kun sivukohdistukset menivät niin hyvin. Ehkäpä alan myös ymmärtää, että olen lomalla, kun on viikko lomailua takana.
Eilen käytiin äidin kanssa poimimassa ruokapöytään luonnonkukkia. Minusta ne ovat niin kauniita. Kaupungissa lupiinit ovat vallanneet ihan liikaa tilaan päivänkakkaroilta ja muilta ihanuuksilta.
Pikkaisen taisi päästä kirosanoja suusta, kun aloin ompelemaan mekkoa. Tajusin leikanneeni kaksi etukappaletta. Onneksi takakappale ei poikennut muuten, kuin pääntie olisi ollut korkeampi. Mutta eipä tuo avarampi pääntie selässä maksimekossa haittaa lainkaan. Olisinhan voinut huijata, että vähän muokkasin kaavaa ;)
Toiset sanovat, että suku on pahin. Minun sukuni on onneksi ihana, ja oli mukavat juhlat.
- Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi piristää päiväämme!